Kirjoittanut
Kirkollinen kolumnisti ja viestintäkouluttaja Heli Karhumäki rohkaisi Kotimaa-lehden kolumnissaan 31.3. homokeskustelun äärilaidan pelaajia etsimään yhteyttä kristittyinä.
Hän toivoi kirjoituksessaan piispojen löytävän malttia lausuntoihinsa kuohunnan keskellä.
Seurakuntalainen.fi kysyi Karhumäeltä tarkentavia kysymyksiä kolumnin pohjalta.
Mistä arvelet arkkipiispan Kari Mäkisen ja piispa Mikko Heikan jyrkkien lausuntojen johtuneen, Heli Karhumäki?
– Takana oli eroaalto tv:n homoillan vuoksi ja Älä alistu! –kampanja näytti aiheuttavan uuden. Sitä kommentoitiin ehkä paniikkitunnelmissa. Media odottaa piispoilta kriisitilanteessa nopeaa reagointia, ja arkkipiispa teki parhaansa estääkseen uuden joukkopaon. Jyrkkä reaktio kohdistui kuitenkin suureen joukkoon järjestöjen sitoutuneita, maltillisia kirkon jäseniä. Yllytys niiden tuen lopettamiseksi oli monille järkytys.
– Nuoret ovat käsityksissään usein kärkeviä. Olisi hyvä, jos piispat ohjaisivat heitä lempeämmin eivätkä hylkäävässä hengessä. Piispat Seppo Häkkinen ja Simo Peura löysivätkin jo sovittelevammat kannat, joissa annettiin arvoa kaikille kirkon jäsenille. Paniikki tarttuu, mutta niin tarttuu mielenrauhakin. Kirkossa on hyvät edellytykset rinnakkainelolle.
Enemmistö ei ota kantaa
Karhumäen kokemuksen mukaan eri herätysliikkeiden ihmiset elävät seurakunnissa pääasiassa hyvässä sovussa.
– Siellä missä rukoillaan, kuullaan Sanaa ja vietetään ehtoollista yhdessä, oppikysymykset asettuvat oikeaan paikkaansa ja Jeesuksen tunteminen pysyy pääasiana. Suurin osa kirkon jäsenistä ei ota kantaa koko homokeskusteluun eikä seurakuntien tilaisuuksissa kysellä suuntautumista.
Miten toivoisit piispojen toimivan kriisissä?
– Ilahtuisin, jos he toisivat kriisien aikana rohkeammin esille kirkon hengellistä olemusta. Meillä on hengellisesti viisaat piispat, mutta media ei osaa kysyä tästä näkökulmasta. Piispat voisivat itse avata rukouksen merkitystä, ja rohkaista kristittyjä etsimään yhteyttä Kristuksen seuraajina.
Kirkon yhtenäisyys ei Karhumäen mukaan löydy linjataisteluista tai mediataidoista, vaan Pyhän Hengen työstä.
– Jos aggressiiviset liberaalit ja jyrkän linjan konservatiivit ryhtyvät rukoilemaan toistensa puolesta, he alkavat varmasti hyväksyä toisensa paremmin kirkon sisällä. Toisinajattelijat eivät silloin ole ”heitä”, vaan ”meitä”, niin ärsyttävän väärässä kuin he ovatkin. Toivon rukousta myös piispojen puolesta näiden vaativassa tehtävässä.
Kirkon linjaus ei torju muutoshalua
Karhumäen mielestä ei ole syytä pelätä rukousta ja vertaistukea minuuden etsinnän apuna, kunhan hengellinen yhteisö ei osoita ihmiselle yhtä ainoaa oikeaa kasvusuuntaa.
– Toivon nuorille voimaa etsiä tietään vapauden hengessä ja torjua kaikki painostus. Piispainkokouksen selvitys tiivistää hyvin kirkon seksuaalietiikan linjan, jota tulee noudattaa esimerkiksi rippikoulutyössä. Sen mukaan: ”Osa homoseksuaaleista pitää omantuntonsa pohjalta oikeana elää sitoutumiseen perustuvassa ja yhteiskunnan vahvistamassa parisuhteessa, osa pidättyvyydessä. Jotkut tahtovat pyrkiä vapaaehtoisen terapian ja sitoutuneen vertaistuen avulla sisäiseen muutosprosessiin. Tärkeää on, että ketään ei leimata eikä eristetä, vaan jokaisen oikeutta toimia omantuntonsa pohjalta kunnioitetaan”.
– Piispojen tulee muistaa, ettei tässä torjuta omaehtoista pyrkimystä muutosprosessiin.
